7 days to skinny jeans

Viime aikoina mun elämäntavat on menny päin helvettiä. Syön mitä sattuu, millon sattuu, ja kevät totta kai tuo mukanaan auringonpaisteen ja täydet terassit alkoholijuomineen. Maanantaina (kliseistä, kyllä) ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja jatkaa hyvin mennyttä painonpudotustani.

Lauren Conradin blogista löysin myös tän huippukivalta vaikuttavan haasteen, jonka aloitan maanantaina.

7 days to skinny jeans

"Let me guess… It’s 4pm and you’re sitting at your desk still recovering from a post-holiday sugar coma. Your favorite “skinny jeans” aretight. And you are trying to convince yourself you didn’t eat that many Sparkly Lemon Cookies..."

Haasteeseen kuuluu treeni- ja ruokaohjeet, sekä runsas vedenjuonti. Ajattelin ottaa tän haasteen muistutuksena hyvistä elämäntavoista. Meidän roller derby -kausikin on loppumaisillaan ja urheilusta täytyy kesän ajan huolehtia enimmäkseen itse. Ajattelin lihaskunnon tekemisen lisäksi lisätä 3-4 krt 30 minuutin juoksulenkin tai rullistelulenkin viikko-ohjelmaan. Tää on mulle tuttua kauraa ja samaa oon harrastanut jo vuodesta 2009, eli ainoat parannukset tulis olla sit nimenomaan ton ruuan suhteen. Kaipaan smoothieita, marjoja, hedelmiä, salaatteja ja keittoja - terveellisiä ja herkullisia ruokia. En vain tiedä mistä mun tulis löytää se innostus ruuan tekemiseen. Tuntuu että terveelliseen ruokaan menee niin paljon aikaa ja rahaa.

Inspiroivia skinny jeans -kuvia tarjosi tuttuun tapaan weheartit.com. Lupaan että viikon päästä mun supertiukat farkut tuntuu taas vähän vähemmän tuskasilta laittaa jalkaan!

Nyt juon kupin vihreetä teetä ja jääkylmää vettä. Tänään on tullut vedettyä napaan kaikkea roskaa, mutta korjausliikkeet pitää tehdä heti eikä huomenna :) Peli on menetetty vasta sitten kun kirves on heitetty kaivoon.

Psst. Lauren Conradilla on huippuja slim tippejä ja shape up -vinkkejä. Selailkaa ihmeessä tyylikkään neidin blogi läpi! Menossa on myös bikini boot camp, johon ajattelin panostaa skinny jeans -haasteen jälkeen.

Go veg

Ymmärrys ei riitä, mut tän päivän paino:

62,7kg!

En oikeasti ymmärrä miten tää paino vaan laskee ja laskee koska ainakin omasta mielestäni tuntuu et syön ku hevonen. Tein tosin pieniä muutoksia ruokavalioon. Maitorahkapurkki tuli taas aamupalaksi pienen tauon jälkeen. Eihän se mitään erityisen hyvää ole, mut makuun tottuu ja nälkä pysyy loitolla pitkään (paljon proteiinia) eikä tartte kiireessä aamulla alkaa säveltää mitään sen kummempia eväitä. Suosittelen!

Oon syöny enimmäkseen salaattia viime aikoina, lähinnä siitä syystä että mua ällöttää jostain syystä kaikki "normaalit" ruuat (riisi, pasta, kastikkeet, ja ylipäätään kaikki lämmin). Salaatissahan ei juuri energiaa oo, mutta se on vaan niin hyvää! Mun suosikki on tomaatti-kurkku-jäävuorisalaatti-kevyt feta-kapris-herkkusieni ja päälle grillimaustetta ja chiliä myllystä ja vähän balsamicoa vielä kyytipojaksi. Sienet on kans hyviä ja nekin sisältää vain vähän energiaa.

Oon pyrkiny keskittämään syömisen päivään ja vältän syömistä klo 18-19 jälkeen riippuen siitä mihin kohtaan päivällinen ajoittuu. Iltapalana oon syönyt klo 20-21 aikoihin jonkun hedelmän (tällä hetkellä lemppareita banaani, omena, appelsiini ja avokado) ja juonut kupin vihreää teetä.

Että semmosta mun elämään. Aattelin aloitella tässä jonkin sortin kiinteytysprojektia, mut siitä lisää myöhemmin. Löysin pari kivaa haastetta teemaan liittyen :)

Pitkästä aikaa

Pahoittelut pitkästä blogihiljaisuudesta. Olin aivan varma että olisin käynyt päivittämässä viime aikaisista onnistumisistani mutta olinkin väärässä. Joka tapauksessa, tänään puntari näytti maagisia lukuja:

63,6 kg!

Painan saman verran kuin yläasteella. En voi jotenkin tajuta, miten oon yhtäkkiä päässyt näihin lukemiin. Oon niin iloinen, mut toisaalta on aika kummallinen olo. Tiedättekö kun on tottunut raahaamaan näitä ylimääräsiä läskejä perässä jo niin kauan, että niihin on tottunut. Ajattelen jotenkin koko ajan että en voi olla "näin laiha". Tää on kyllä täysin pään sisäinen juttu.

Toinen kummallinen asia on se, että en näe peilissä mitään muutosta. Jos olisin vaikka pari vuotta sitten ajatellut painavani alle 64 kiloa, olisin varmaan kuvitellut olevani erittäin timmissä kunnossa, mutta jotenkin näytän täysin samalta kuin ennenkin.

Kolmas kummallisuus on se että enää on 8,6 kiloa matkaa maaliin. On jotenkin uskomatonta, että 3,6 kilon päästä olen jo femmakerhossa. En voi edes kuvitella miltä tuntuu nähdä vitosella alkava numero taulussa.

Ylhäältä voitte seurata viikottaista edistymistäni. Tosta tosiaan puuttuu vielä tän viikon lukemat, eli 64 kilon alittaminen ei vielä tossa näy. Huhtikuun puolivälin notkahduksen selittää pääsiäinen ja vappu, sekä sairastelut, jotka ovat estäneet treenaamisen ja laskeneet myös hyötyliikunnan määrää. Lenkillä en ole käynyt pariin kuukauteen, roller derby on vienyt niin paljon kalenterissani aikaa.

Ja tässä sitten kuukausittaiset tulokset. Kuten näkyy, suunta on mukavasti alaspäin :)

Harmittaa että en ole kerennyt ruudun ääreen naputtelemaan. Mielessä olisi kuitenkin postausideoita terveydestä, ravinnosta ja liikunnasta. Jotain tsemppipostausta mietiskelin tossa myös :)

Mä en vieläkään jaksa uskoa painavani saman verran kuin yläasteella. Tää on jotenkin niin uskomatonta :D

Veckans

No niin, jospa sitä päivittelis tännekin taas välillä :) Päivitin viimeks pari viikkoa sitten ja painoin silloin tasan 67 kiloa. Tänä aamuna ja myös eilen aamulla puntari näytti 66,1 kiloa, alaspäin mennään siis koko ajan!

Lisäsin tänään parin päivän tiedot Exceliin ja huomasin, että painon lasku on vakiintunut tohon n. puoleen kiloon viikossa. Sopii mulle erittäin hyvin! Alussa tosiaan painoa tippui parin viikon ajan noin kilo viikossa, mikä on ihan normaalia tommoseks alkupyrähdykseksi. Tätä tahtia jos mennään, niin kesäkuun ekalla viikolla plakkarissa pitäis olla tasan 60 kiloa. Tietenkään tahti ei pysy samana koko aikaa ja lasku hidastuu varmaan tästä vielä jonkun verran, mut ois kiva jos viimestään juhannukseen mennessä puntari näyttäis tasan 60 kiloa :) Siitä sitten vielä 10 viikon spurtti ja painon pitäis olla 55 kiloa, eli syyskuun alussa olis tommonen tilanne. Tää on totta kai todella optimistista, mutta tällä hetkellä kaikki menee erittäin hyvin ja olo on miellyttävä, joten täytyy takoa sillon kun rauta on kuumaa. 

Hidas tahti edesauttaa myös sitä että ehtii psyykkisesti valmistautua omaan uuteen ulkomuotoon. Tuleeko teille koskaan semmonen fiilis laihduttaessa että "en mä voi olla näin laiha". Alitajuntaisesti jotenkin tuntuu että oma ulkonäkö on itselle väärä. Oon välillä yllättäny itseni ajattelemasta noin ja se on tavallaan aika hämäävää. Hoikkuus on kuitenkin semmonen asia, jonka eteen oon taistellut n. 15 vuotta elämästäni ja haluaisin että se taistelu tulis joskus tiensä päähän ja että voisin oikeasti olla tyytyväinen itseeni.

Tällä hetkellä odotan eniten, että alitan maagisen 65,4 kilon rajan. Tuo lukema on se, mihin alimmillani pääsin syksyllä 2010 ja sen alittaminen on mielessä jatkuvasti. Muistan painaneeni 64 kiloa joskus ysillä, eli 7-8 vuotta sitten. Alan varmaan itkeä kun nään ton lukeman puntarista joku kaunis aamu :D

Weight Loss

Taisin joskus mainita, että olen pitänyt Excel-taulukoitten avulla kirjaa painonpudotuksestani. Muutama viikko sitten loin uuden taulukon tätä nykyistä projektia silmällä pitäen. Ajattelin kuitenkin että teitä voisi kiinnostaa miten tuo 10 kilon painonpudotus mulla aikoinaan tapahtui. Tässäpä ois vähän malliksi!

Eli tosiaan aloitin laihduttamisen (tai ehkä pitäisi sanoa ennemminkin että elämäntaparemontin) marraskuussa 2009. Normaalipaino mulla on aina pyörinyt siinä 69 kilon tienoilla, mutta v. 2009 huomasin lihoneeni siitä 7-8 kiloa. Oma olo ja ulkonäkö oksetti ja päätin että kilot saavat lähteä ja että niiden mukana voisi lähteä mielellään muutama lisäkilokin. Haaveissa oli puntarin näyttämä lukema 60 kiloa. Painonpudotus kuitenkin keskeytyi elokuussa 2010, kun lähdin puoleksi vuodeksi vaihtoon ja elämäntavat heittivät kärrynpyörää jälleen kerran. Painoni ehti kuitenkin vakiintua hieman alle 67 kiloon ja parhaimmillaan puntari näytti 65,4 kiloa!

10 kiloa 10 kuukaudessa on mielestäni erittäin hyvä vauhti. Tuosta käyrästä näette että alussa painonlasku oli tyypillisesti nopeampaa ja välillä oli hitaampia laskukausia mutta suunta oli koko ajan alaspäin. Älkää siis lannistuko jos puntari näyttää välillä hieman enemmän ja välillä vähemmän, se kuuluu asiaan!

Tämä ei tosiaan ole ainoa taulukko tuolta ajalta. Tein myös päivätaulukkoa ja viikkotaulukkoa, mutta ne ovat kooltaan niin isoja etten postaa niitä tähän. Päivätaulukko ei sinänsä kerro mitään, mutta koin itselleni parhaimmaksi ratkaisuksi punnita itseni joka päivä. Syömisen kanssa tuli tsempattua paremmin kun tiesi että aamulla oli edessä jälleen punnitus.

Tässä olisi sitten tän kevään taulukkoa. Päivittäisen itseni punnitsemisen aloitin 2. helmikuuta. Välillä on ollut toki välipäiviä kun on pitänyt heti aamusta sännätä jonnekin tai en ole ollut kotona.

Tässä taas viikkokäyrä. Kuten huomaatte, on parissa viikossa painoa tippunut jo n. 2 kiloa. Tänä aamuna puntari näytti 67 kiloa. Eilen vedin pitkästä aikaa omat tsemppihousuni a.k.a. skinny jeansit jalkaan ja sain napin kiinni, jee! Päätin että alan käyttämään niitä farkkuja kun puntari näyttää 65 kiloa, vielä housut tuntuu aika ahtaalta enkä halua venyttää niitä. Pakko mainita, että kyseessä ovat yksilöt jotka eivät jousta juuri yhtään ja ostin ne viime syksynä, jolloin nappi meni kyllä kiinni mutta tuskallista se oli.

Eli päiväpunnitus ja skinny jeansit, siitä motivaatiota painonpudotukseen! Mikäli teillä on jotain motivaatiovinkkejä, niin jakakaa niitä ihmeessä kommenttiboksiin, lukisin niitä mielelläni! :)

Earthquake

Mistähän sitä alottaisi? Oon päivittänyt viimeksi marraskuun 14. päivä ja tuolloin saavutin maagisen 66 kilon rajapyykin. Haluatteko arvata mitä tapahtui marraskuun 15. päivä? No, tapasin tuolloin nykyisen poikaystäväni. Mikäli haluatte laihtua helposti, älkää alkako seurustelemaan! :D Joka tapauksessa ollaan siitä päivästä lähtien kun tavattiin oltu yhdessä koko ajan ja viikko sitten muutettiin saman katon alle. Tämä blogi on ollut jäähyllä siitä syystä, että energia ja ennen kaikkea aika ei ole riittänyt päivittämiseen ja normaalin päivärytmin ylläpitämiseen.

Tähän tuli kuitenkin muutos pari viikkoa sitten. Kun sain tietää että pääsemme muuttamaan yhteiseen asuntoon, päätin samalla että elämäntaparemonttini jatkuu nyt kun ei tarvitse enää seilata oman ja poikakaverin kämpän väliä 24/7. Miksi? Koska nyt voin kokkailla rauhassa omassa keittiössä ja suunnitella omat syömiseni ja liikkumiseni.

Toinen päätökseen vaikuttanut tekijä oli Roller Derby Workout Challengen alkaminen. Kyseessä on Facebookin kautta järjestettävä haaste, johon osallistuu reilu 2000 luistelijaa ympäri maailmaa. Haaste kestää 8 viikkoa ja siihen kuuluu urheilu- ja ruokavaliohaasteiden noudattaminen. Joka viikko FB-ryhmässä julkaistaan ruokailu- ja kuntoiluohjeet seuraavalle viikolle.

Olen yllättynyt siitä, miten helppoa haasteen noudattaminen on tähän asti ollut. Oon jo jonkun aikaa sulatellut ajatusta siitä, kuinka tulen pääsemään painotavoitteeseeni ja tullut siihen tulokseen että siihen vaikuttaa oman motivaation lisäksi kaksi tekijää:

1. Ruoka on polttoaine, joka pitää meidät käynnissä, ei sen enempää eikä sen vähempää. Mistä jään paitsi jos en syö herkkuja ja roskaruokaa? En mistään. Onnistuakseni tavoitteessani minun tulee nauttia terveellisestä ruuasta, mutta avainsana jokaisen ruokavalion noudattamisessa on kohtuus. Pizzallakin laihtuu, jos sitä syö tarpeeksi vähän, mutta ennen kaikkea haluan oppia uudet ja terveelliset elämäntavat.

2. Minun tulee rakastua urheiluun. Rakastan treenin jälkeistä tunnetta jo nyt, mutta vielä liikkumisessani on parantamisen varaa. Yksinkertaisesti sanottuna haluaisin korvata ruuasta ennen saadun mielihyvän urheilusta saatavalla mielihyvällä. Esimerkiksi viime viikonlopun 6 tunnin roller derby -treenauksen jälkeen fiilis oli erittäin mahtava ja olo oli kuin voittajalla. Mielihyvää lisäsi vielä erään vanhemman pelaajan kehut viimeisten treenien jälkeen.

Olen myös huomannut itsessäni sen toisen puolen. Olen aika lailla kaikki tai ei mitään -tyyppi mitä tulee laihduttamiseen. Joko tehdään kaikki laihtumisen ja ennen kaikkea hyvän olon eteen, tai sitten ei tehdä mitään. Ensimmäistä kertaa elämässäni uskon että musta todellakin on tähän. Kaksi viikkoa on lyhyt aika, mutta ei loppuelämäkään ikuisuutta kestä.

Tänään puntari näyttää 68,3 kiloa, kilon vähemmän kuin viikko sitten.

Unbelievable

En tiedä mitä mulle on tapahtunut mut tänään puntari näytti seuraavaa:

66,0 kiloa!!!!!!

USKOMATONTA. Alan varmaan itkeä onnesta kun alitan tuon maagisen ennätyksen, 65,4kg:n rajan. Sitä odotellessa. Mukavaa myös huomata että itsetunto nousee sitä mukaa kun paino laskee ja olo ja energiataso paranee myös :)

Ruoka ei ole maistunut kunnolla reiluun viikkoon, en valita, mutta välillä on tuskaa syödä väkisin (että pysyy ruuansulatus käynnissä ja jaksaa). Herkkupäiväkin jäi käyttämättä viikonlopulta, seuraavaa odotellessa. Olen päättänyt että nuo herkuttelut keskittyy viikonloppuun, en siirtele käyttämättömiä päiviä mihinkään :)

Viikonloppuna tuli huhkittua 3 tuntia derby-treeneissä, mahtava fiilis.

Nyt lähden ostamaan jotain iltapalaa. Mieli tekisi viiliä tai rahkaa :)