Olo on väsynyt ja laiska, enkä jaksa tehdä juuri mitään joten nukun suurimman osan ajasta. Tiedän lihoneeni, mutta en tiedä mitä tehdä asialle. On kesä 2009 ja minä olen kaukana kesäkunnosta.
Olen töissä kioskilla, jossa teen pitkää päivää ja herkkuhimo karkkien ympäröimänä on suuri. Syön karkkia jokaikisenä työpäivänä ja se alkaa ennen pitkää näkyä. Kotona syön isoja muka-terveellisiä makaronisalaatteja, joissa on juustoa, salaatinkastiketta ja muuta epäterveellistä. Tiedän että tämän täytyy loppua, mutta en tiedä miten.
Lokakuussa lähden syyslomareissulle kauempana asuvan poikaystäväni luo. Viikko hänen luonaan tekee ruokavaliolleni hyvää, sillä silloinen poikaystäväni söi säännöllisesti pieniä aterioita ja minäkin pääsin hänen rytmiinsä mukaan jota jatkoin myös palattuani takaisin kotiin.
Ennen seuraavaa kioskityöpäivää käyn ostamassa digitaalisen vaa-an, joka oli laskevaa terveyttäni ajatellen paras mahdollinen hankinta silloin. Työpäivän jälkeen nousen vaa-alle ja järkytyn näytössä seisovista numeroista: lähes 78 kiloa. Tiesin lihonneeni, mutta en tiennyt että painoa oli kesän aikana tullut niin runsaasti, sillä en aiemmin omistanut vaakaa. Päätin että tämä loppuu tähän. Tiesin myös etten voisi jatkaa kioskilla ellen saisi herkkuhimoani ensin kuriin ja lopetin suurimman osan vuoroistani.
Marraskuusta lähtien aloin lenkkeillä viisi kertaa viikossa. Juoksin alusta asti, sillä peruskuntoni oli urheilutaustan ansiosta vielä sen verran hyvä ja alun parin kilometrin totuttelulenkkien jälkeen vakiinnutin päivittäisen lenkin n. 3,5 kilsaan. Aloin syödä pienempiä annoksia useammin ja jätin pois turhat leivät ja nopeat hiilarit, sekä karkit, sipsit ja muut epäterveellisyydet. Jokaisen lenkin jälkeen tein lihaskunnon: 3x 10 punnerrusta, 3x 10 selkälihasliikettä ja 3x 10 vatsalihasliikettä.
Alku oli yhtä tuskaa, mutta päivä päivältä energiatasoni koheni ja oloni parani muutenkin. Söin paljon keittoja, pieniä salaatteja ja terveellisiä välipalasmoothieita. Lisähuomiona pitäisi kai mainita, että olen kasvissyöjä. Pohja terveelliselle syömiselle on siis olemassa, koska en edes pidä lihan mausta.
Aloin pitää Excel-taulukkoa painoni laskemisesta ja hyppäsin vaa-alle päivittäin. Uuteenvuoteen mennessä painoni oli laskenut 72 kiloon ja olo alkoi olla melko miellyttävä. Herkuttelin edelleen noin kerran viikossa, mutta paino laski silti tasaisesti. Lenkkipolulle raahautuminen viisi kertaa viikossa ei tuntunut pahalta sekään.
Taulukko kannusti sekin painonlaskuun, joka ei kuitenkaan alun jälkeen toteutunut yhtä nopeasti. Elokuun 4. päivä 2010 painoin kuitenkin lopulta 65,4kg ja hymyilin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Olin kevyimmilläni ekaa kertaa viiteen vuoteen ja paloin halusta jatkaa painonpudotusta. Painoni on yleensä vakiintunut n. 69 kilon kohdalle ja tästä pyrin pääsemään edelleen eroon, hitaasti mutta varmasti.
Painonhallintasuunnitelmat kuitenkin kaatuivat lähtiessäni vaihto-oppilaaksi syyskuussa 2010. En osannut nauttia vaihtoajastani täysin, sillä pelkäsin lihovani liikaa. Tultuani takaisin Suomeen nousin ensimmäistä kertaa puntarille ja huomasin painoni nousseen 70 kiloon. En kuitenkaan masentunut, vaan aloitin painonhallinnan välittömästi, olin kauhuissani odottanut pahempaakin painonnousua.
Aloitin taas hyväksi havaitun lenkkeily-lihaskunto-rutiinin ja kevään ja kesän aikana sain painon putoamaan alimmillaan 67,2 kiloon.
Tästä siis jatketaan uudella innolla eteenpäin. Vielä 12 kiloa jäljellä, mutta eiköhän tästä selvitä sopivien välitavotteiden avulla :)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti