62,0kg tänään!
Oon ihan liekeissä tän mun "uuden elämän" suhteen. Viime päivinä on koko ajan tullut semmosia hetkiä että hymy nousee väkisinkin korviin kun miettii että olenko mä oikeasti näin laiha, mut pakko kai sitä puntaria on uskoa! Varsinkin kun täysin sama puntari näytti joskus myös nuo maagiset 77,7kg lukemat, joita ei niin mielellään edes muistele. En halua koskaan nähdä enää seiskalla alkavaa lukemaa puntarissa. Mun uus slogan elämälle onkin fit for life, haluan että mun elämäntapa tulee olemaan terveellinen mun elämäni loppuun saakka. Seitsemän kiloa maaliin, mutta työ ei todellakaan tule loppumaan siihen. Laihtumisen jälkeen haluan hankkia itselleni sopivasti lihasmassaa ympärille.
Mutta kuinka absurdia on painaa vähemmän kuin yläasteella? Ja ennen kaikkea: vähemmän kuin koskaan aiemmin tän pitusena oon painanut. Oon ollut lapsi silloin ja en jotenkin pysty vielä käsittämään tätä kaikkea, mut hyvällä tavalla siis :)
Havahduin tänään siihen, että mun tulee oppia myös nauttimaan elämästä tän laihdutusvaiheen aikana. En voi ajatella niin että teen sitten sitä ja tätä kun painan sen ja sen verran. Päätin siis että skippaan tän päivän iltalenkin ja meen poikien kans hengaileen puistoon ja kuluttamaan hieman kaloreita siinä sivussa pelaamalla sulkkista ja mölkkyä. Oon kuitenkin raatanut kaks viimestä iltaa derbytreeneissä, että eiköhän tää ole ihan ansaittuakin :)
Muistakaa elää terveellisesti mutta pitää myös hauskaa, nuo kaksi asiaa ei todellakaan sulje toisiaan pois :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti